Historiikki

Kaikki alkoi oikeastaan jo 90-luvun puolella. Meetingeissä käydessä alkoi hitsautua samat autot aina samaan leiriin. Silloin ei juurikaan ollut pikkukerhoja, mitä nyt Manset ja Aurat leikkivät omilla hiekkalaatikoillaan. Enemmänkin ulkomailla oli juuri pikkuporukoita, ei niinkään isoa kansallista kerhoa kuten meillä.

Eikä varmaan sen kummempaa olisi tapahtunutkaan, mutta vuonna 2000 järjestin ensimmäisen meetingin. Silloin tuli ajankohtaiseksi keksiä joku nimi, koska tapahtuma ei ollut VTCF:n järjestämä. Nimeä ei oikeastaan hirveästi edes mietitty, se syntyi pienen tuotekehittelyn tuloksena. Jasu oli nimittäin laittanut kerhon nettisivuille tapahtumaksi Best West-meet, joten siitä syntyi helposti West Vanners.

Myöhemmin oli Kimmon kanssa muistaakseni vielä puhetta, että olisiko pitänyt olla Bear Vanners tai jotain Porin mukaan, mutta onneksi ei tullut, kun suurin osa porukasta asuu kumminkin muualla kun Porissa.

Alkuun meitä Oli minä, pitkä Kimmo ja Railo, sekä Ossi ja Tero Jyväskylästä, Risto ja Harri. Mitään jäsenhakua tai sellaista ei ollut, mentiin oikeastaan vaan sen perusteella keitä yleensä leirissä oli.
Aika pian myös Ylanderin Kimmo liittyi joukkoon, vaikka Kimmo ei kovin usein miitingeissä käynytkään.

Tuolla porukalla mentiin jokunen vuosi, tehtiin autoihin tarroja ja jokunen paitakin. Mitään yhdistystä ei alun alkaenkaan haluttu perustaa, eikä valita mitään sihteereitä, saatikka että olisi pidetty kokouksia tai muuta bulshittiä.

Jokunen vuosi siis mentiin ja vähän taisi suurin innostus siinä jo hiipuakin. Sitten tuossa muutama vuosi sitten nurkissa alkoi pyöriä enemmän porukkaa. Vielä kaiken lisäksi aika fiksuakin, joten oli aika elvyttää West Vanners uusin voimin. Kokemäeltä mukaan tuli Kupu ja Outi, sekä Lehtotien suurperhe. Noormarkusta löytyi Toikkawillan asukkaat ja tietysti Eemu tuli mukaan korppikotka-vanilla. Eemulla oli muuten yksi ensimmäisiä West-tarroja Alfan takapuskurissa härsynä ihan alusta asti. Toivottavasti muistin kaikki.

Porin suunnalta tuli vielä vähän myöhemmin Anna ja Nortti ja Juhakin samoihin aikoihin. Sattuipa Reposaarelle rantautumaan Jorikin ja sitä kautta lisää tuli vielä Jorkki. Pitkän Kimmon tuttuina myös Rakkolaiset liittyivät jossain vaiheessa mukaan joukkoon, vieläpä melko alkuvaiheessa. Nyt kesällä mukaan kutsuttiin Akkeli ja Ukkeli. Meihin ei siis varsinaisesti voi liittyä, mutta kun tarpeeksi kauan roikkuu nurkissa, niin saattaapi jäsentarra ilmestyä ikkunaan. Nykyään valitsemme hiukan tarkemmalla seulalla, sillä jäsenmäärä ei meille merkkaa mitään koska ei ole jäsenmaksuakaan niin sillä ei ole merkitystä.

Meillä ei ole sääntöjä. Ei kokouksia. Emmekä kerää rahaa. Miitingeissä ylijäämä kierrätetään seuraavassa tapahtumassa. Siksi jäsenemme käyttävät 2% merkkiä liiveissään. Sen alkuhistoria alkaa 70-luvulta jenkeistä, jossa harrastus karkasi liikaa bisneksen puolelle. Silloin kirottiin "niitä 2%", jotka vain pitävät hauskaa. Nykyään se 2% on jäänyt jäljelle ja pitää edelleen vain hauskaa. Emme hyväksy tätä harrastusta bisneksenä. Kangasmerkkejä olemme myyneet myös kerhon ulkopuolisille, myös omia West merkkejä joissa on punainen reuna. Mustareunaista voivat käyttää vain jäsenet. Näistäkin saatava tuotto menee kaikkien miitingeissämme käyvien hyväksi tavalla tai toisella.

Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin koko porukka kerääntyy koolle. Nimittäin pikkujoulut. Yleensä kaikilla on omia menojansa, mutta pikkujouluihin kokoontuu koko sakki.

Kari